Tässä on meidän nukketalo. Sanon meidän, koska en nyt ole ihan varma, mikä tämän omistussuhde on.

Minä sain nukkekodin kahdeksanvuotislahjaksi vuonna 1989. Kummitätini tilasi jostakin samankaltaisen omalle tyttärelleen ja minun  äitini piti tietysti matkia. Alun alkaen minun taloni oli hennon vaaleanpunainen. Se oli siis ihan minua varten teetetty ja ikkunoiden yllä oli puolikaaren muotoinen valkoinen alue, johon oli maalattu pienen pienet tulppaanit. (Minulla oli tulossa tulppaaniboordi utteen huoneeseeni). Tässä kuva boordista, tosin jo seuraavassa kodissa siitä, jossa se alun alkaen oli. Mitä sitä hyvää muuttamaan...

Nukkekodin kulmakin näkyy tuolla ihan oikeassa laidassa kuvaa...

Oven sisäpuolelle oli kirjoiteettu "Tämän nukketalon omistaa:" ja minun koko nimeni. Minä annoin talon teinille, kun se täytti kahdeksan, eikä ollut vielä teini. Silloin talo maalattiin punaiseksi sopimaan teinin huoneen seiniin.

Nyt sovittiin, että taapero saa leikkiä talolla. Maalasin talon ensin ihan saman vaaleanpunaiseksi, kuin se oli alkujaan mutta eihän se sopinut meille mihinkään. Niinpä talo sai uuden maalin  JDL:n sävystä Ocean Blue.

Talon sisäpuolella ikkunaruudut on liimattu oveen. Niinpä liimauksen alta näkyisi alkuperäistä maalia, ellen olisi maalannut lasin reunojakin. Peittääkseni hieman epäsiistiä ratkaisua askartelin taloon verhotangot verhoineen.

Materiaaleina jätskitikkuja (käyttämättömiä - saa Prismasta), kuumaliimaa, maalia ja kangasta.

Äiti oli ostanut nukketalooni uuden oven jo silloin, kun asuin vielä kotona. Isän piti se siihen laittaa, muttei saanut aikaiseksi, kun ei ollut kuviosahaa. Eksä peri homman ja ostin ihan kuviosahankin mutta ovi ei silti päässyt paikalleen. Kuviosahan omistajuus siirtyi erossa Masalle, eksäni ystävälle. Kerroin pulmastani poikaystävälle. Meni kaksi minuuttia ja ovi oli paikoillaan - ja ihan tavallisella sahalla!

Maalasin sen sävyllä warm grey.

Jouduin heittämään pois rikkinäisiä huonekaluja ja jotkut huoneet huutavat nyt tyhjyyttään. Tämänkin kuvasin vain toiselta puolelta. Muistan ostaneeni tuon levitettävän sohvan siksi, että talossa ei olut lainkaan sänkyä...

 

Keskikerroksen koiran olen puolestani ostanut siksi, että se muistutti minua edesmennäästä koirastani Roosasta. (Näkyi sängyllä mun lapsuuskuvassa yllä) Täällä asuu koiran lisäksi selkeästi sikaria poltteleva mies.

Asuisiko siellä joku nainenkin, vai tykkääkö setä myös leipomisesta?

Nämä ylemmät kerrokset olen tapetoinut itse ja laittanut "parketin" lattioihin. Alimpaan kerrokseen (=vessaan) olen laittanut laatat, jotka sopivat tapettiin, jonka äitini on laittanut sen seinälle, koska se sopi vessan kalusteisiin, jotka hän osti sinne. 

En oikein yhtään siedä pinkkiä mutta en viitsi hankkiutua alakerrasta eroon, koska nuo vessan kalusteet ovat ensimmäisiä kalusteita, joita taloon sain ja vanhimmat tallessa olevat. Ja kertovathan ne lapsuuden pinkistä kaudesta. Pinkki kausi päättyi siihen, kun tätini vei minut ja pikkuveljeni katsomaan ARS95-näyttelyä. Yhdessä huoneessa oli kodinkoneita, joissa pyöritettiin erinäisiä ruumiinnesteitä: kusta, verta ja spermaa. Sen huoneen vieressä oli huone, joka oli täynnä vaaleanpunaisia pikkuesineitä (Barbien kenkiä, kampoja jne.), omituinen haju leijui kodinkonehuoneesta sinne asti ja yhdistän nykyisin tietyn vaaleanpunaisen sävyn tuohon hajuun... yök!

Alunperin nukketalossa ei ollut portaita. Kuviosahala eksä sai kuitenkin reiät lattioihin ja rakensi valmiista porrasseteistä portaat, jotka minä sitten vahasin tammivahalla. 

Nyt talosta puuttuu hakanen, jolla oven saa kiinni, sillä edellinen oli pahoin kärsinyt. Sen tarvii äkkiä, sillä taapero pureskelee nukketalon ruokia.

Haluaisin kirjoittaa taas oveen omistajan/omistajien nimet, mutta tuleeko tästä riita, kun se siirtyy seuraavalle sukupolvelle,. Jos teinin nimi lukee toisena listassa ja taaperon viimeisenä, siirtyykö talo teinin vai taaperon lapsille?

Toivoisin tosiaan, että tällä leikittäisiin monta sukupolvea. 

xoxo,

minä