Olipa kerran pari, joka oli menossa naimisiin ja joka toivoi vihkipapiksi allekirjoittanutta. Pari asui vähän kauempana Kotkasta. Heidän lähihoodeillaan oli myös taianomainen navetta, josta ko. pappi oli kuullut internetin ihmeellisessä maailmassa. Navetta oli auki ainoastaan sunnuntaisin. Niinpä pappi ajatteli koittaa onneaan ja kysyi, onnistuisiko tapaaminen sunnuntaina. Kävi niin mukavasti, että pari tuli tuonne Metsänkylän Navetan kahvila Leivintupaan pappia tapaamaan... ja vielä tarjosi tälle vaahterasiirappipannukakun ja pannukahvit. Samalla pappi toivoi tutustuvansa lähiseudun nähtävyyksiin. Ehkäpä jopa Hämeenlinnaan, joka on aina ollut suljettuna silloin, kun pappi on paikalle sattunut.

Siispä eräänä sunnuntaina pakkasin tytöt autoon ja sunntasimme kohti Metsänkylän Navettaa. Navigaattori yritti ajattaa meidät Porvoossa jonkun omakotitalon pihaan mutta lopulta suoriuduimme paikalle. Kahvila oli tosi kiva ja kun virallinen osuus oli hoidettu pois alta, oli aika tutustua Navetan muuhun tarjontaan. Muksut viihtyivät alpakoiden parissa (kiitos Hannalle valokuvista).

Fotor0620144955-normal.jpg

Teini keräsi nokkosia ja juoksutti yhtä alpakkaa nokkospuskan perässä pitkin aitauksen reunaa.

Äidin aarreaitta oli navetan eri tiloissa vanhojen rakennustarvikkeiden seassa...

Fotor062014474-normal.jpg

Jotain pientä tarttui matkaankin. Teini osti huoneensa oveen kyltin rahoilla, jotka oli tienannut edellisenä päivänä hyvästä todistuksesta. (Minulla ja minun mummollani on siis tapana antaa hänelle 10 euroa jokaisesta todistuksen kympistä ja niitä oli tänä vuonna 3. Lisäksi teini sai kuudennen luokan musiikkistipendin, jonka arvo oli 30 euroa.) Tai siis käsinmaalattu kyltti maksoi 18 euroa, ei se koko tytön budjettia vienyt mutta seurasin huvittuneena vieressä, mihin rahat kuluivat.

Minä ostin neljä ikkunankulmaa á 1€ ja palan kaakeliuunin yläreunaa, 18€. (Rakastan ranskanliljoja). Tarkoitus oli kiinnittää kulmat vaatehyllyni reunaan mutta minulla onkin uusi suunnitelma sille, joten nämä taitavat ehkä päätyä keittiön kirjahyllyyn jahka saan sen maalattua...

Fotor0620145855-normal.jpg

Ehdottomasti suosittelen visiittiä Metsänkylään! (http://www.metsankylannavetta.fi/)

Navetalta lähdettyä arvoimme, mihin alueen museoon menisimme. Valitsimme panssarimuseon.

Fotor0620145246-normal.jpg

Sieltä sitten läheteltiin isännälle kuvaviestejä, että arvaa missä ollaan. Tiesi kuvasta ja kertoi vielä vaunun mallinkin päälle. Tuossa vaiheessa poikaystävä oli ollut kaksi viikkoa Lapissa leikkimässä nykyaikaisemmilla vaunuilla. Arvelimme, että pientäkin olisi ikävä, joten otimme sitten vauvastakin isille kuvia, kunnes akku alkoi piiputtaa puhelimessa.

Fotor0620145520-normal.jpg

Minä olisin halunnut mennä vielä katsomaan, onko linna auki. Teini siinä ujosti muistutti, että isi odottaa häntä vielä illalla Haminaan ja syödäkin pitäisi. Teini on saanut kaiken käytännön älyn meidän perheessä! Siispä lähdimme ajamaan kohti Kotkaa. Teinin kiire pysähtyi kuitenkin siihen, kun hän tajusi, että ohitamme lentokentän Starbucksin.

Aiemmin olin sanonut että kun vauva on vienyt niin paljon mun aikaa, niin jospa tehtäisiin jotain ihan kahdestaan, ihan mitä vaan haluat. Ja teini sanoi haluavansa Starbucksiin!!! No menimme sitten kolmisin ja maksoimme pysäköinnistä kentällä lähes yhtä paljon, kuin kahveista. Mutta minä puolestani rakastan lentokenttiä, joten ei haitannut!

Lopulta olimme Kotkassa vasta kahdeksan maissa ja teinin isä sanoi, että tuokaa teini mieluummin vasta huomenna, kun on jo myöhä... ihan hyvin oltaisi voitu yrittää vielä päästä sinne linnaan!

No jäipähän jotain, mitä odottaa...

xoxo,

minä