Kaikkihan tietävät, että viikonloput ovat papin pääasiallista työaikaa. Yksi viikonloppu kuukaudessa on vapaa, muulloin maanantai ja tistai ovat papin (ja kanttorin) viikonloppu. Vaikka minulla on vahva kutsumus papin työhön, niin joskus mietin, miten ihanaa olisi olla siistissä kahdeksasta neljään duunissa. Miten kivaa olisi viettää illat ja viikonloput perheen kanssa, juhlapyhistä nyt puhumattakaan! Koen, että työni on ollut, ja on, melkoinen rasite ihmissuhteilleni. Yhteistä aikaa on vähän. Toki tässä meidän yhtälössä oman mausteensa soppaan tuo myös isännän jatkuva poissaolo kotoa. (Ja nyt ei passaa valittaa, sillä mulla on ollut syksyllä todella vähän toimituksia kevääseen verrattuna!)

Tämän viikon maanantai-tiistai yhdistelmä on ollut kyllä niin antoisa, että se on tuntunut melkein oikealta viikonlopulta, olkoonkin, että puolet perheestä puuttuu. (Isäntä on metsäleirillä ja teinillä on iskäviikko, vaikka viime yön nukkuikin täällä.) Maanantain ja tiistain aikana olen ehtinyt laittamaan ruokaa, leipomaan, hassuttelemaan, askartelemaan, vähän siivoamaan, maalaamaan, ostamaan talvirenkaat yhteen autoon ja hakemaan toisen renkaat Valkealasta, shoppailemaan, leikkimään ja pelaamaan taaperon kanssa. Nyt on vissiin ollut lääkitys kohdillaan, kun on tästä tädistä irronnut tehoja! (Minulla on siis kilpirauhasen vajaatoiminta, joka hoitamattomana tekee melko flegmaattiseksi...)

Tänään siis suuntasimme taaperon kanssa Valkealaan hakemaan Bemarin talvirenkaita TR-autosta, josta ko. ajoneuvo meille tulikin. Ihan heti en välttämättä ostaisi uutta autoa sieltä, ottaen huomioon, että Biimeri lahosi heti sen jälkeen, kun olimme sen käyttöömme saaneet. Siinä oli jo ostaessa jäähdytysnestevuoto. Se korjattiin ja n.300 metriä korjaamolta lähdön jälkeen sen kone ilmeisesti sanoi itsensä irti. Nytpä tässä siis maksellaan seuraavat 3 vuotta autoa, jota meillä ei oikeastaan ole. Rahoilla joita meillä ei oikeastaan myöskään olisi... Mutta hei, nyt meillä on siihen talvirenkaat! Mitä niillä sitten tekeekään.

Heti Leikarilta pohjoiseen oli muuten lunta maassa, ei meillä täällä etelässä vaan! Joskin kuuntelin radiosta, että huomenna tulee...

1.jpg

Olin pienoisen kiukutuksen vallassa autoliikkeeltä lähtiessäni keskusteltuani Bemarista liikkeen omistajan kanssa. Mutta onneksi se meni nopeasti ohi, kun pysähdyimme läheiseen sisustuskahvila Kaarnasydämeen. Ulkoapäin Kaarnasydän ei näytä kummoiselta, mutta sisältä se on maalaisromanttisen sisustustyylin aarreaitta.

2.jpg

3.jpg4.jpg

5.jpg

Tällaisen kompostiämpärin hankin sitten, kun olen saanut hommattua kompostin...

6.jpg

Tuon jättisuuren "I just love weekends"-mukin olisin halunnut ostaa, jos sitä voisi käyttää useamminkin kuin kerran kuussa! Olisi ihanaa syödä yhdessä aamiasta kaikessa rauhassa... ehkä sitten eläkkeellä! Hieman tuohduttavaa on se, että vaikka isäntä on minua 6 vuotta nuorempi, hänelle tuo eläkeikä koittaa ennen minua.

Ehkä sisustuspuolta suuremman vaikutuksen minuun teki kahvilan kakkutiski. Harmi vaan että karppaan ja jouduin tyytymään latteen ja Zero-colaan. (Lounasta Kaarnasydämestä saa muuten myös...)

7.jpg8.jpg9.jpg

Kahvilan puolella on kauniit huonekalut, mikä saa minut viihtymään hyvää kakkuakin paremmin. Kiukutus laantui kahvia siemaillessa ja jokimaisemaa ikkunasta tuijotellessa. Taaperon mukaan joessa oli kuulemma sammakoita... ja dinosauruksia.

10.jpg11.jpg

Vaikka lompakkoni on nähnyt lihavampiakin päiviä, päätin, että jotain pientä saan kotiin tuoda. Niinpä tässä ostokseni:

12.jpg

Näyttävät turhalta sälältä, mutta kerron myöhemmin, mihin tarvitsin ne...

Ennen kuin lähdimme pyörähtämään Veturissa, otimme vielä peiliselfien todistamaan, että minäkin olin mukana.

13.jpg
 
Miten mun takapuoli näyttää noin suurelta?

Veturin kautta sitten palattiin kotiin askartelemaan. Ehkä unohtui pyhittää lepopäivä, kun koko ajan touhuttiin, mutta olipahan ihanaa! <3

Hulppean ihanaa marraskuuta sinullekin!

xoxo,

minä

 

*Siirretty Starboxista 6.2.2019 *