Marraskuun lopulla minun alkoi kovasti tehdä mieli riisipuuroa, vaikka muuten en puuroja voi sietääkään. Ongelmaksi muodostui se, että olin tiukalla karppauskuurilla, eivätkä riisi ja sokeri millään sopineet ruokavaliooni. Niinpä, kun Kauniit kodit Joulu koti lehdessä (mIkä tämän lehden nimi oikein on ja miksi joulukoti on kirjoitettu erikseen?) näin chiapuuron ohjeen ajattelin kokeila sitä.

Minun ja puuron historiasta täytyy kertoa sen verran, että  se on traumaattinen. Päiväkodissa tuota inhokkiani yritettiin pakottaa syömään. En suostunut (paitsi niinä aamuina, kun oli riisipuuroa tai makaroni- tai riisivelliä). Niinpä minun piti joka aamua istua lautanen nenäni edessä siihen saakka, kun oli aika lähteä pihalle. Muut lapset leikkivät ja minusta tuli katkera. Riisipuuroa voin jouluisin syödä, mutta muuten puuro ei kyllä kuulu ruokavaliooni.

Puolitin lehden ohjeen, joka oli neljälle hengelle, sillä olimme kotona kahden pikkuapinan kanssa. Ja koska olin unohtanut ostaa mantelimaitoa, korvasin sen tavallisella. Varmaan kookoskermankin olisi voinut korvata tavallisella vispikermalla. Luulen, että lehden ohje oli tarkoituksella tehty vegaaniseksi. Minun omaatuntoani keventämään riittää ihan tavallinen kasvissyönti.

Näitä siis käytin:

4dl maitoa
1dl chian siemeniä (käytän Sallisen siemeniä, koska ne ovat huikeasti edullisempia kuin muut merkit... ainakin meidän Prismassa. Mutta ne on ovelasti sijoitettu täysin eri paikkaan, kuin muut vastaavat tuotteet)
2 pientä omenaa kuorineen
1 rkl voita
Pieni purkki kookoskermaa (Spice up vai Spice it up oli merkki... Blue dragonin on ilmeisesti melkein tuplasti isompi)
kardemummaa
kanelia

Maitoa, siemenet ja ripaus kardemummaa sekoitetaan kulhossa keskenään ja annetaan turvota vähintään puoli tuntia. Omenat viipaloidaan, laitetaan uuninkestävään vuokaan. Voisula suditaan omenien päälle ja ne maustetaan kanelilla. Omenat viihtyvät 175-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. 

Ohjeessa käskettiin vatkata kookoskermasta vain kiinteässä muodossa oleva oleva osa kermavaahdoksi sähkövatkaimella. Itse en ole koskaan aiemmin kookoskermaa käyttänyt, joten en tiedä, millaista sen pitäisi olla. Mutta minun kookoskermani oli kyllä kokonaan ihan kiiinteässä muodossa. Ohjeessa käskettiin ottaa se pois jääkaapista ennen vatkaamista. Kaupassahan ko. tuote ei edes ole kylmässä mutta laitoin sen kotiin tultua jääkappiin ohjeesta johtuen. En tiedä, olisiko sillä ollut mitään väliä...

Lopuksi annos kootaan kerroksittain siemenistä ja kermavaahdosta ja omenat viimeistelevät annoksen.

b1.jpg

Piti tietysti käyttää läpinäkyviä tarjoilukulhoja, että kerroksellisuus näkyisi...

b2.jpg

Sokeriton glögi valmiiksi ja eikun maistamaan

b3.jpg

b6.jpg

(Tämä oli se yksi päivä marraskuussa, kun ulkona oli lunta, kuten kuvasta ehkä näkyy. Joulumieli meni lumen myötä...)

Raadin tuomio? Taapero maistoi noin kolme lusikallista ja sitten riitti. Minä yritin urhoollisesti syödä koko annoksen, sillä puuro ei maistunut mitenkään pahalle. Mutta se koostumus! Samoin kuin tavallisessa puurossa, se koostumus alkaa tökkiä ja yököttää. Oli pakko lopettaa kesken, etten oksenna.

Suosittelisinko siis chiapuuroa? Varmaan sellaiselle, joka tykkää puurosta, mutta haluaa nauttia sen vähemmillä hiilihydraateilla. Mutta jos et pidä tavan kaurapuurosta, tuskin pidät tästäkään...

Glögi meille tytöille sentään maistui!

b4.jpg

b5.jpg

Ai niin... Pöydällä on Tine K:n lattialaattoja, jotka ostin sillä ajatuksella, että kun meillä joskus on varaa asentaa pönttöuuni olohuoneeseen, niin sen edustalla nämä laatat näyttäisivät kauniilta. Toki niitä pitäisi ostaa lisää. Minulla taitaa olla kolmetoista, kun tyhjensin PP's Decoren varastot. Siitä ei vielä kovin näyttävää uuninedustaa saa... Ja koska pönttöuunin aika on joskus hamassa tulevaisuudessa, otin laatat toiseen käyttöön.

Oi lumi, tule jo takaisin, että saadaan joulufiilis!

xoxo,

minä