Tyttäreni löysi kirjastosta kirjan nimeltä Timi Möhläri - tekevälle sattuu. Minun oli oitis tarkistettava, saako näitä jostain, sillä poikaystäväni nimihän on Timi. Huutonetistä löytyikin oikea kirja hintaan 3,60 € + postit. Ostin sen siis heti. Toissaviikolla poikaystävä oli 3 päivää harjoituksessa ja kun itse palauduin torstaina Nine Inch Nailsin konsertista kotiin, huomasin, että kirja oli kolahtanut postiluukusta. Perjantai oli sopivasti päivä, jona minun piti hakea hakea poikaystävä harjoituksesta kotiin ja samalla Timin nimipäivä. Kirja sai siis toimittaa nimpparilahjan virkaa.

Fotor051605932-normal.jpg

Meillä kotona luvun 52 alku ei ole mikään uutispommi vaan aika lailla joka-aamuinen tapahtuma.

 

Sunnuntaina oli minun vuoroni juhlia, kun oli äitienpäivä. Koska tämä rakas möhlärini ei millään tapaa huomioinut ystävänpäivää tai minun syntymäpäivääni, varmistin, ettei äitienpäivääkin ollut peruttu, varaamalla itse pöydän Cantina Westin buffetista. Se oli sitten lahjani. Yleensä teiniin voi sentään luottaa siinä, että se muistaa merkkipäivät mutta nyt se ei ollut tehnyt korttia eikä suostunut edes toivottamaan hyvää äitienpäivää. Jotenkin melko arvoton olo, jos kukaan muu ei muista, kuin minä itse. Enhän minä mitään kallista odottaisi mutta jos edes kimpun itsepoimittuja valkovuokkoja...

Ruoka oli tosi hyvää ja äidit saivat kuoharilasin ja ruusun. Kiitos siis poikaystävälle, joka tämän lystin kustansi.

Fotor0519132921-normal.jpg

Formuloiden startti sattui ikävästi kesken kattauksen, joten piti katsoa se teinin tabletilta. Oli muuten kauden paras kisa, jos minulta kysytään (siis tähän saakka).

Minulla on aika paljon, mistä olla kiitollinen. Ei siis pitäisi itkeä lahjojen ja muistamisten perään. Mutta minä niin tykkään yllätyksistä...

xoxo,

minä