Hieman taustaa omaan kasvissyöntiini:

Aloin kasvissyöjäksi ysiluokalla. Minä vaan pidän eläimistä ihan kamalasti, enkä halua ajatella, että olen syypää niiden kuolemaan. (Muutenkin olen todella empaattinen, tämä varmaan liittyy siihen...) Ehkä viimeinen lihansyöntikokemukseni taitaa olla, kun isä oli saanut liikelahjana villisikaa ja minä sanoin äidille, että minä en tuota sitten syö, villisiat ovat aivan liian söpöjä syötäväksi. "Selvä!", sanoi äiti ja teki sinä iltana kinkkupizzaa. Minä söin ja ihmettelin syötyäni äidille, että olitpa paljon suolaa laittanut pizzaan. "Se suola oli siinä villisiassa", äiti sanoi ja paljasti, että huijasi minut syömään sitä.

Siinä se taisi olla, viimeinen lähtölaukaus kasvissyöntiin. En vahingossakaan enää söisi mitän söpöä eläintä! Sikäli se ei ollut vaikea valinta, että suurimmasta osasta lihoja en edes pitänyt. Kalaa en ole koskaan voinut sietää. Kalapuikkoja pystyin ehkä juuri ja juuri syömään sen kuorrutteen takia mutta siinäpä se. Suurin osa lapsuudentraumoistani liittyy kirjolohikiusauksen tai siihen suolakalaan, jota koulussa pakotettiin syömään. Olen kerran oksentanut koulussa kalakeittolautaselle, kun opettaja pakkosyötti minua. Sen jälkeen mun ei sitten ollutkaan enää pakko syödä mitään!

Kanasta pidin alkuun. Mutta söin kolmannella luokalla jotenkin kummallista kanaa ja sen jälkeen se jotenkin ällötti minua. Lihoista pidin vain jauhelihasta - paitsi koulun jauhelihasta, jossa oli rustoja, jänteitä ja muita kummia osia. En siis varsinaisesti jäänyt kaipaamaan mitään - paitsi lihapullia! Ensimmäisen vuoden ajan näin joka yö unta, että söin mummon tekemiä lihapullia. Jossakin vaiheessa unta muistin aina, että minunhan ei enää pitänyt syödä eläimiä ja itkin katkerasti. Lopulta unet menivät ohi.

Mutta yksi asia, jota en koskaan keksinyt (ennen kuin nyt), on mihin käyttää sinappia. Minä pidän sinapin mausta tosi paljon. Mutta mille sitä olisi voinut laittaa? Porkkanalle?

Alkuun väistin kaikki lihalta maistuvat tuotteet. Ällötti ajatus jostakin, mikä tuntuu suussa eläimelle ja maistuukin sille.

Sitten isäntä tutustutti minut quorniin. Quorn on sieniproteiinia, jota jotenkin käsittelemällä on saatu aikaan lihantyyppisiä tuotteita.

Quornia saa useissa eri muodoissa. On filettä, joka muistuttaa ehkä koostumukseltaan kanaa. Kuutiotkin tuovat eniten mieleen kanan. Ne ovat melko kuvia. Maustamalla niistä saa todella hyviä, vaikka myönnän, etten heti ekalla syömäkerralla vielä olut täysin myyty. Koostumus vaati totuttelua.

Sitten on nuggettteja, jotka ovat kyllä hyviä, mutta jotka eivät leipäkuorensa vuoksi sovi karppaamisen kanssa yksiin. Pihvejä, jotka tuovat vähän liikaa mieleen jauhemaksapihvin maun ja jäivät yhteen maistelukertaan. Ja rouhetta, jolla voi korvata jauhelihan kastikkessa. Rouhe on ehdoton lempparini (se jauhelihan fani täällä huutelee!). Laitan sekaan taco-tai fajitamaustepussin ja/tai tomaattimurskaa ja nams! Taaperokin syö sitä ilolla.

Mutta nyt siis tähän uutuuteen, jonka kanssa sinapin voi naittaa: juhlarulla. Löysimme Prisman pakastealtaasta (sieltä altaasta ne muutkin tuotteet löytyvät) kasvisvaihtoehdon joulukinkulle! Isäntä ehdotti, että otettaisiin se testiin jo ennen joulua, ettei minun tarvitsisi sitten vinkua joulupöydässä, jos rulla maistuukin pahalle. Kyllä tuo ukkeli minut tuntee! Se vaara oli olemassa.

Ninpä sitä sitten eilen pyhäinpäivän haudallakäynnin ja markkinoiden jälkeen testattiin. Paketista paljastui pötkylä, jonka suojakuoreen tehtiin reikiä ja sitten pötkö laitettiin uuniin paistumaan.

1.jpg

Isäntä sekoitti pofiberistä, sinapista, chipotlesta ja srirachasta hunnun mun kinkulle, kun korppujauhoja en niistä karppaussyistä kinkulleni halunnut. (Toki sinapissa on hiilihydraatteja ihan sikana...) Sitten maistelemaan.

2.jpg

3.jpg

Minulle tuli mausta enemmän lenkkimakkara kuin kinkku mieleen. Isäntä sanoi, että tää on niin kuin lenkkimakkaran ja kinkun sekoitus. Syötin tätä myös ystäville, jotka pahaa aavistamatta tulivat kyläilemään.

"Sinappia päälle vaan!" sanoi yksi. Ja toden totta sinappi todella sopii yksiin tämän kanssa. Vihdoin rukouksiini on vastattu! "En kyllä vaihtaisi kinkkua tähän", sanoi toinen, "koostumus on jotenkin iljettävä."

Tänään aamulla popsin viimeiset viipaleet sinapin kanssa ja pakko sanoa, että koostumus oli kinkkumasempi kuin edellisiltana. Rulla oli vähän kuivanut, eikä tuntunut enää raa'alta lenkkimakkaralta. Ehkä rulla kannattaakin valmistaa jo päivää ennen nauttimista?

Ei tuosta lempiquorntuotettani tullut, mutta saatan silti haluta sen joulu-/itsenäisyyspäiväpöytään, ettei sinappikateus pääse iskemään. Rulla on vähä hintavampikin kuin muut quorn-tuotteet. Täysin vegaaninen rulla ei ole, vaan sisältää kananmunaa ja maitoproteiinia. Olisiko niin, että muutkin quorntuotteet sisältävät kananmunaa... Eli vegaanit älkööt vaivautuko.

Mikä minun kannaltani on parasta, niin quorn sopii hiilihydraattiensa puolesta myös karppajalle (paitsi ne nuggetit). Eli ihan kivaa vaihtelua kananmunille, joita söin aikanaan puoli vuotta putkeen.

Joulupöytää odotellen...

xoxo,

minä

 

* Siirretty Starboxista 7.2.2019 *